Asuntovaunua on mielenkiintoista sisustaa ja varsinkin tekstiileissä voi käyttää juuri sellaisia värejä, pintoja ja kuvioita, joita mieli sillä hetkellä halajaa. Pala palalta vaunu muuttuu oman näköiseksi. Pienissä vaunuissa myös tekstiilit ovat pieniä, joten kankaiden menekki ei ole kovin suurta. Näin ollen on mahdollista hankkia laadukkaampia verhoilu- ja sisustuskankaita, jotka kestävät kulutusta ja vaunuelämää hyvin.
Asuntovaunumme sai paljon reippaammat värit, kuin varsinainen asuntomme. Tekstiilien väripaletiksi valikoitui turkoosi, konjakki ja säämiskä. Vuodevaatteissa on mustaa, valkoista ja harmaata. Sohvan verhoilukankaan valinta oli kompromissi minun ja mieheni toiveista. Mies halusi sinistä ja minä vihreää, niinpä me hankittiin turkoosi verhoilukangas. Kankaan tekstuuri oli mukavan raffi ja väritykseltään kirjava. Kirjavasta pinnasta ei tahrat näy kovin helposti ja karkeasta pinnasta on helppo tarvittaessa raaputtaa pois pienet elämänjäljet.
Muutamia vinkkejä verhoiluun:
Päälliskankaat kannattaa leikata ainakin 1-2 cm täytteenä olevia vaahtomuovikappaleita pienemmiksi (tietenkin saumanvarat huomioiden). Päälliset tulee asettua napakasti paikoilleen. Jos päällinen sujahtaa vaahtomuovin ympärille helposti, on päällinen todennäköisesti liian iso. Käytössä iso päällinen alkaa löystymään vaahtomuovin päältä eikä pysy kuosissaan.
Jos valmista riittävän paksua terenauhaa ei ole saatavilla, voi tereen valmistaa leikkaamalla verhoilukankaasta suikaleita ja tikkaamalla tereen sisälle tavallista nyöriä. Kangasta kuluu tereisiin paljon, joten tämä on huomioitava kankaan menekissä. Valmis tere kannattaa ommella ensin kiinni yhteen kangaskappaleeseen ja vasta sitten ommella kaksi kappaletta yhteen. Työlästähän tuo on, mutta näin pääsee paremmin tyydyttävään lopputulokseen. Tereiden ompelu on kuitenkin vaivan väärti, koska niillä saa ryhdikkäät ja viimeistellyt soffan päälliset.
Jotta sohvan istuinosa pysyy paremmin paikoillaan, kannattaa Istuinosan alapuolelle ommella nihkeäpintainen kangas. Meillä vaunussa kalusterunko on kalustelevyä ja vaneria ja ainakin keinomokka tyyppinen kangas ottaa siihen kohtuullisen hyvin kiinni.
Ompelin sohvanpäällisiin myös vetoketjut, koska aikomuksena oli pestä päällisiä. Nyt sitten selvisi (kun malttoi lukea kankaan mukana tulleen pesuohjeen), että kankaan vesipesu on valmistajan ohjeistuksen mukaan kielletty, todennäköisestä syystä että kankaassa on viskoosin ja polyesterin lisäksi 18 % villaa ja jopa 2 % silkkiä. Yleensä luen aina huolellisesti kankaan koostumus- ja pesumerkinnät, mutta nyt taisi mennä huomio enemmän värin valintaan ja neuvotteluun miehen kanssa. No, ainakin selvisi, miksi kangas on niin raffi ja vähän karkean tuntuinen ihoa vasten :D.
Eipä hätää, aion testata ompelusta ylimääräiseksi jääneellä verhoilukankaan palasella vesipesua villapesuohjelmalla ennen kuin pesen varsinaiset päälliset. Kankaan valmistaja ei tietenkään vastaa, jos kangas menee pilalle vesipesussa. Ja mahdollisesti kankaassa voi olla myös viimeistelyaineita, jotka voi vesipesussa lähteä pois.
Nyt on hienot soffan päälliset, kun on oikein villaa ja silkkiäkin kankaassa :D. Viileämmillä ilmoilla onkin ollut oikein mukava istuskella lämmittävän kankaan päällä, mutta hellekeleillä ollaan nakattu puuvillapyyhkeet istuinosalle.
Yksityiskohdilla on merkitystä.
Konjakin väriset zik-zak kuvioiset tyynyt leikattiin puolen metrin pituisesta kangaspalasta, pienemmän tyynyn mitat määritteli isommasta tyynystä jäänyt kangaspala. Zik-zak tyynyissä on pellavatereet. Keinonahkatyynyssä on vaaleat koristetikkaukset ompeleen molemmin puolin. Makuutilan isoissa turkooseissa, sohvakankaasta valmistetuissa löhötyynyissä on kehys. Hieman kapeampi kehys löytyy myös nukkumistyynyistä.
Makuutilan erottava verho on ommeltu hyvin laskeutuvasta polyesterikankaasta, joka sujahtaa helposti pois tieltä sängyn ja kaapin väliin. Säämiskän värinen yli kymmenen vuotta vanha juuttitupsu pitää makuutilan verhon sivussa päivisin.
Vanhoissa satiini pussilakanoissa on kompassi brodeeraukset, ja ne natsasivat hyvin asuntovaunuun. Pussilakanoiden pujotusaukkoon on ommeltu satiiniset solmiamis nauhat. Aluslakanoiksi hankittiin tumman harmaat satiinisidoksiset puuvillalakanat ja tyynynliinat.
.
Ikkunaverhot ovat alkuperäiset ja eivät ehkä ihan oma maun mukaiset, mutta ne blokkaavat erittäin hyvin näkyvyyden ulkoa sisälle vaunuun. Verhot ovat siis erittäin käytännölliset. Asuntovaunussa kun kaikki valinnat pitäisi tehdä ensisijaisesti käytännöllisyyden mukaan. Visualistille se on välillä vaikeaa, mutta verhoissa annoin myöten.
Asuntovaunussa on paljon muovipintaa, johon ei kiinnitä niin paljon huomiota, kun vaunussa on erilaisia struktuuripintaisia ja värikkäitä kankaita sekä erilaisia tekstuureja. Kun vaunun sisustaa ajatuksella, viihtyy siellä hyvin myös kylmemmällä säällä kirjaa lukemassa tai elokuvia katsellen. Kun osa tavaroista on kierrätettyjä, tulee vaunuun astuessa kodikas olo. Tai kuten Helmi 7 v. totesi, “Tämähän on ihan oikea koti” :D.
Asuntovaunun keittiön tavaroiden säilytyksestä voit lukea artikkelista Säilytysratkaisuja asuntovaunuun.
<3 <3 <3
Kylläpä näytti hyvältä nuo uudet päälliset sohvassa. Me siotaan myös tehdä “pientä pintaremonttia” eli vaihtaa sohvaryhmän päällidrt, päiväpeitot ja verhot. Käsittääkdeni vaunun tekstiilien po paloturvallisia, eli syttyä heikosti tuleen? Onko nuo teidän uudet tekstiilit paloturvallisia?
Hyvä huomio Maiju, ja tärkeä asia.
Turkoosi verhoilukangas ei ole palosuojattu. Sen materiaalikoostumus on 39% viskoosi, 30 % polyesteri, 18% villa, 8% asetattti 3% polyamidi, 2% silkki.
Tein ylimääräiseksi jääneelle kankaan palalle polttotestin eli sytytin tulitikulla pienen palan kangasta. Se syttyi hitaasti ja paloi pienellä liekillä. Osa palojäännöksestä mureni tuhkaksi puristaessa ja osa kovettui kankaan reunaan.
Kävin myös tutkailemassa VTT:n Palosuojatut tekstiilit – Ominaisuudet ja käyttö tiedotteesta, miten eri materiaalit palaessa käyttäytyvät.
https://www.vttresearch.com/sites/default/files/pdf/tiedotteet/2001/T2116.pdf
“Selluloosakuituiset kankaat voivat olla herkästi syttyviä ja nopeasti palavia. Kankaan rakenne vaikuttaa syttymisherkkyyteen. Tiiviiksi kudottu painava puuvillakangas ei syty pienen liekin kosketuksesta niin helposti kuin ohut.” “Selluloosakuituiset kankaat eivät sula kuumuuden vaikutuksesta, eikä niistä siten muodostu palavaa, kuumaa, sulaa ainesta, joka aiheuttaisi pahoja palovammoja tai levittäisi paloa tippuessaan.”
“Palosuojaamatontakin villaa voidaan pitää melko paloturvallisena kuituna.” “Villan sisältämä luonnollinen kosteus nostaa sen paloturvallisuutta merkittävästi.” “Villan syttymislämpötila on korkea.” “Villan palaessa vapautuu vähän lämpöä ja liekin lämpötila on alhainen.” “Villa voi syttyä, mutta se ei yleensä jatka palamista, ellei ulkopuolinen lämmönlähde
ylläpidä palamista.” “Villa muodostaa voimakkaan vaahtomaisen hiiltymän, jolla on hyvä eristyskyky. Lämmöneristeen toimiva hiiltymä suojaa villaa palon leviämiseltä.”
“Polyesteritekstiilit eivät sellaisenaan syty kovin helposti. Väri- ja viimeistysaineet voivat kuitenkin häiritä niiden sulamismekanismia niin, että tuotteet voivat syttyä helposti ja
myös palaa nopeasti. Samoin tapahtuu, jos polyesterikankaaseen sekoitetaan selluloosakuitua.”
Summa summarum, jos verhoiluun käyttää palosuojaamatonta kangasta, turvallisin valinta on villa. En tiedä kuinka paljon sitä on tarjolla, koska verhoilukankaat on yleensä sekoitekankaita ja niihin on lisätty polyesteriä kankaan kestävyyden takia. Ja villan osuus kankaassa vaikuttaa suoraan myös kankaan hintaan, samoin kuin palosuojaus. Tuossa em. julkaisussa/tiedotteessa oli myös tosi paljon hyvää asiaa palosuojauksesta, kannattaa käydä lukemassa.
Toivottavasti tästä pohdinnasta oli hyötyä sinulle. Toivon myös, että verhoiluprojektisi toteutuu ja löydät siihen sopivan kankaan :).
Hei ja kiitos valaisevasta vastauksesta. Olen jo saanut verhoilijalta vastauksen.
Ensi kesänä on vaunussamme uudet tekstiilit