Aloitit innolla uuden käsityön, mutta sitten tapahtui jotain. Ehkä arki tuli väliin tai motivaatio katosi. Saatoit jossain vaiheessa aloittaa toisenkin käsityön ja sekin jäi odottamaan aikaa parempaa. Keskeneräisiä töitä alkoi kasaantumaan. Mietit, että miten tässä näin kävi.
Joskus aikaa on liian vähän käsitöiden tekemiseen, se on täysin mahdollista. Keskeneräisyyteen on myös muita syitä:
1. Valitsit omaan taitotasoosi liian vaikean tai liian helpon työn. Liian vaikeassa sinulla menee hermot ja liian helpossa turhaudut. Ei ole helppoa käsityöihmisen elämä. Keskelle on tunnetusti vaikeinta osua.
2. Ehkä ajattelit käsityön valmistuvan nopeammin tai vaivattomammin. Valitsit käytettävissä olevan aikaan nähden liian suuren työn tai liian monimutkaisen tekniikan. Valitsemasi materiaali saattoi olla haastava, liian paksu, löyhäkierteinen tai muuten vaivalloinen käsitellä. Ei haittaa, kokeilemalla oppii.
3. Teit jonkun pienen virheen, ja se sai isot mittasuhteet. Et enää näe tekemäsi työtä kokonaisuutena, vaan tuijotat sitä virhettä. Koet, että työ on nyt pilalla. Perfektionisti olkapäälläsi kuiskii, että käsityö täytyy välittömästi purkaa. Ajatuskin työn purkamisesta ja uudelleen tekemisestä saa hien otsalle. Ratkaiset ongelman siirtämällä työn lipaston alimman laatikon perälle. Poissa silmistä, poissa mielestä.
4. Seuraavan käsityön houkutus: Teet hyvää vauhtia käsityötä A ja olet jo loppusuoralla – Hyvä sinä! Mutta vilkas mielesi alkaa kuvittelemaan käsityötä B, jonka aiot aloittaa heti kun käsityö A on valmis. Päätät käydä hankkimassa etukäteen materiaalit käsityöhön B. Se ei ole hyvä siirto. Nyt uusi käsityöprojekti B vikittelee sinua. Annat itsellesi luvan ihan vähän aloittaa käsityötä B. Siitä seuraa että et enää malta tehdä käsityötä A loppuun asti, koska se tuntuu niin pitkäveteiseltä ja tylsältä. Avaat lipaston alimman laatikon. Käsityö A sujahtaa sinne helposti.
5. Olet enemmän kiinnostunut materiaaleista, kuin itse tekemisestä. Innostut helposti, hankit materiaalit ja mielessäsi valmistat tuotteen muutamassa tunnissa. Käyt useamman kerran hivelemässä materiaaleja ja hymisemässä innostuksesta. Loppujen lopuksi saat tehtyä muutaman kerroksen. No ei se mitään, sait paljon iloa innostumisen tunteesta ja nautit materiaaleista. Sait rutkasti hyvää mieltä.
6. Käsityö, jota valmistit ei enää tuntunut mielekkäältä. Et ehkä enää kokenut tarvitsevasi tuotetta. Aloitit pipon valmistamisen, mutta sitten saapui kevät ja pipo on edelleen kesken. Todennäköisesti ensi syksynä hankit uudet materiaalit uuteen pipoon, koska et muista että olet jo aloittanut yhden pipon valmistamisen. Tarve on hyvä motivaattori, se pitää käsityöihmisen kädet kiireisinä. Pipojakin tarvitaan monta, toki valmiit lämmittää enemmän kuin keskeneräiset.
7. Innostut uudesta käsityö trendistä aivan mahdottomasti, mutta jossain vaiheessa huomaat ettei se ollutkaan ihan sun juttu. Lipaston laatikko saa täytettä jälleen.
8. Viimeistely, erityisesti lankojen päättely, on useimmille ikuinen inhokki ja epämukavuuden aiheuttaja. Käsityöhön on käytetty lukemattomia tunteja ja vielä pitäisi jaksaa päätellä, höyryttää, pingottaa ja muotoilla. Siinäpä on epämukavuutta kerrakseen. Jos työn valmistumisella ei ole kiire, viimeistelyä voi tietenkin siirtää. Valitettavasti se tarkoittaa myös sitä, että käsityösi on edelleen kesken. Niin vähän, mutta niin paljon.
Mutta hei, käsityömatkalla saa olla keskeneräinen ja käsityöt saavat olla keskeneräisiä. Käsityön tarkoitus ei ole pelkästään valmistaa tuotteita, vaan pitää hauskaa, kokeilla ja saada hyvää mieltä. Käsityöpolkua saa kulkea omaan tahtiin. Välillä jotain valmistuu ja välillä tekeminen jumittaa, kuten elämässä muutenkin. Ja onneksi lipastoissa laatikoita riittää.
Itselläni haasteita on kohdissa 1 (liian monimutkaien tekniikka), 2 (liian suuret työt), 5 (materiaali friikki) ja 6 (vuodenajat vaihtuu liian nopeasti). Miten siellä, tuntuuko mikään kohta tutulta?
Haluatko lukea lisää käsillä tekemisen riemusta, luovuudesta, käsityö rohkeudesta ja käsityöihmisistä? Liity uutiskirjeen tilaajaksi: