(Kuvissa olevat kirjat eivät ole kirjaston kirjoja eivätkä liity artikkelin aiheeseen.)
Tässä alkuviikon pohdintaa kirjojen lainaamisesta ja samalla vertaistukea kaikille tuoksuherkille tyypeille.
Tuoksuherkkänä joudun valikoimaan paikat, joissa liikun ja rajaamaan tuotteet, joita käytän. Sopivia asioita on yhä vähemmän ja sopimattomia enemmän. Vältettävien asioiden ja paikkojen lista kasvaa vähitellen.
Nyt kävi sitten niin kurjasti, että jouduin lisäämään “vältä näitä” – listalle kirjaston ja myös lainattavat kirjat. Tämä aiheuttaa minulle ihan todellista surua, koska kirjasto on ollut minulle lapsesta asti tärkeä paikka. Kirjasto on latausasema ja rauhoittumispaikka. Kirjastossa unohdan kaiken muun ja keskityn yksinomaan tutkimaan kirjoja. Kirjastossa on hiljaista, ei tarvitse puhua kellekään eikä osallistua yhtään mihinkään. Jos jossain on kotoinen olo, niin kirjastossa.
Tämä kirjaston kirjojen lainaus rajoite konkretisoitui muutama viikko sitten, kun istuskelin sohvalla selaamassa inspiroivaa neulekirjaa. Yllättäen päälle pukkasivat voimakkaat oireet (keuhkojen polttelua, yskää). Kun aloin sitten nuuhkimaan kirjaa, se tuoksui tosi voimakkaasti homeelle. Kirja oli ilmeisesti vieraillut homekodissa tai sitä on voitu säilyttää jossain kirjastorakennuksessa, jossa on hometta.
Kuten arvatakin saattaa, kirja tuli eristettyä nopeasti huoneilmasta sulkemalla se tiiviiseen muovipussiin ja siirrettyä terassille säilytykseen. Kirjasta oli päästävä eroon nopeasti. Palautin kirjan seuraavana päivänä vähän nolostellen suoraan kirjaston palvelutiskille ja mainitsin kirjassa olevasta homeen hajusta. Virkailija kiitteli kovasti asian kertomisesta ja sanoi näiden homekirjojen menevän suoraan poistoihin.
Siitäpä tuli sitten huoli, että voinko nyt enää ikinä lainata yhtään mitään kirjastosta…! Tai jos lainaan, niin nuuskinko niitä kirjoja siellä kirjastossa ennen lainaamista (kehtaanko). Vai olisiko parempi vasta autossa huomaamattomasti haistella ja palauttaa saman tien haisulit takaisin kirjastoon.
Maailmani on kyllä nyt vähän järkkynyt tästä tuoksuvasta kirjastokirja episodista. Asia ei niinkään kulminoidu homeiseen kirjaan, vaan enemmänkin siihen, mitä yllätyksiä ja elämää rajoittavia asioita joutuukaan vielä tämä herkkis-nenä kohtaamaan. Sitä miettii, mistä kaikesta hauskasta vielä joutuu luopumaan. Todennäköisesti kaikki tämä säätäminen tuoksujen kanssa on vasta alussa ja uusia kieltäytymisiä ja rajoitteita on luvassa.
Kun tässä nyt on nostettu tänään tuoksuasiat pöydälle, niin mainittakoon vielä yksi toinenkin väärällä tavalla tuoksuva arkinen asia, kirjeposti.
Sain yhtenä päivänä ihan oikean kirjeen postin tuomana. En muista virastoa, joka sen oli lähettänyt, mutta kitkerän hajun muistan kyllä. Kirjemateriaali oli arvatenkin kierrätyspaperia, mikä on tietenkin hyvä asia, mutta se kierrätysmateriaalin kylkiäisenä tuleva tuoksu ei ole.
Ehkä joudun jossain vaiheessa siirtymään kokonaan e-kirjoihin. Tämä asia vaatii kyllä työstämistä. Oikean käsissä pidettävän ja selattavan kirjan käyttökokemus on eri tasoa, kuin älylaitteilla “pyyhkimällä” selattavan. Osa kirjaelämystä on nimenomaan se, että kirja on konkreettisesti käsissä ja sitä voi selata.
Joskus kirjaa luetaan unen houkuttelu tarkoituksessa illalla sängyssä. Tähän tarkoitukseen e-kirjat eivät sovellu ollenkaan. Oikeaa kirjaa sen sijaan voi lukea huoletta ennen nukkumaanmenoa. Näytön valo ei rasita silmiä tai häiritse nukahtamista. Yksi vaihtoehto “lukemiseen” ovat tietenkin äänikirjat, mutta niissä lukijan ääni tai lukutapa voi ärsyttää jopa niin paljon, että kirjasta luopuu kokonaan. Ja entäpä kaikki ihanat harrastuskirjat, joissa opetellaan uusi taito tai etsitään tietoa. Minkälainen valikoima niistä mahtaa löytyä e-kirjoista?
Kylläpä se maailma kutistui taas kirjapinon verran pienemmäksi. Kuinkahan pieni se olisi, jos ei olisi googlea, e-kirjoja ja sähköpostia. Tässä ajassa on, kiitos edellä mainittujen, tuoksuherkälläkin mahdollisuus elää kohtuullisen normaalia elämää, ainakin tiedonhankinnan ja viestinnän osalta.
Lopuksi positiivinen näkökulma asiaan: Kun ei voi jumittaa tuntikausiksi sohvalle lukemaan koukuttavaa romaania, tulee liikuttua enemmän raikkaassa ulkoilmassa :D. Ja kohta päästään aistimaan kevään ensimmäisiä lämpöisiä tuulahduksia ja jopa lukemaan kirjoja ulkona. Silloin vieraillaan pikaisesti kirjastossa ja lainataan tuoksuvarmistettuja yksilöitä.
Että tällaisia kuulumisia tällä viikolla. Mites teillä siellä muilla menee?
.
Seuraa Blogia
Hei, googlella päädyin postaukseesi, itsekin olen hajusteille pahasti herkistynyt ja kirjastossa töissä. Meillä herkistyneet asiakkaat kyllä haistelee kirjoja ennen lainausta ja se on ihan ok. Homeisen hajuiset pyritään tuulettamaan ja jos se ei hajua poista niin poistoonhan ne menee.
Meillä kirjat kiertää useassa kirjastossa mutta ainakin itse varaan muutamille homeherkistyneille asiakkaille aina tietyn niteen sellaisesta kirjastosta, jossa ei tiettävästi ole ongelmia, me kirjastossa kyllä tiedetään ne lähiseudun kirjastot jotka on puhtaita oikeasti, ei vain “virallisesti”. Ja jos varattu nide on oireita tekevä, varaan toisen.
En osaa sanoa, onko kaikissa kirjastoissa mahdollisuutta tällaiseen, mutta kannattaa omasta kirjastosta kysyä, meillä ainakin mielellään asiakkaille yritetään löytää hajuttomat ja homeettomat kirjat vaikka se vähän vaivaa vaatisikin.
Hei,
Olipas mukava saada kirjasto henkilökunnan näkemys asiaan. On kyllä hyvää palvelua kertomasi homeettomien kirjojen varaaminen asiakkaille. Itse koittaa välillä vain selviytyä tämän tuoksuyliherkkyys ominaisuuden kanssa, eikä aina edes tiedosta että asiasta voisi ja kannattaisi mainita.
Homeesta, hajusteista ja kemikaaleista oireilevia on paljon ja lähes päivittäin me joudumme asian kanssa kasvokkain. Onneksi asia on tiedostettu ja nyt myös myönnetty, joten maailma ja ihmisten ajattelu voi alkaa muuttumaan parempaan suuntaan.
Ihana, kun eksyit sivuilleni Google viidakosta! Ja jaoit tärkeää tietoa meille herkkis-nenäisille 🙂