Tämän vuoden tuunaukset käynnistyivät olohuoneen sohvan verhoilulla. Se oli ehkä vähän liian suureellinen ja haasteellinen käsityöprojekti suhteessa omaan verhoilukokemukseeni, mutta siitäkin selvittiin ja tulipahan tehtyä. 

Verhoilua kaipaava sohva oli hankittu huonekaluliikkeen mallikalusteiden poistosta lähes kymmenen vuotta sitten. Sohvan runko oli hyvässä kunnossa, eivätkä istuinpehmusteet ja selkänojatyynytkään olleet matkan varrella väsähtäneet. Sohvaa itsessään ei siis tarvinnut uusia. Ainoastaan kangas oli haalistunut ja kaipasi uusimista, 

Kun mietimme sohvan päivittämistä, pohdimme myös kokonaan uuden sohvan hankkimista. Se ei ollut oikeastaan edes realistinen vaihtoehto, koska pelkäsin uuden sohvan kaikkien materiaalien, vanerin, vaahtomuovin, pehmustevanun ja verhoilukankaan tuoksuvan liikaa ja aiheuttavan tuoksuherkkyys oireita. Todennäköisesti sohvan materiaalituoksut eivät haihtuisi edes tuulettamalla. Ja onhan ison huonekalun tuulettaminen myös aika vaivalloista…. Pahimmillaan voisi käydä jopa niin, että uusi haiseva sohva pitäisi palauttaa. Ja mahtaakohan paha tuoksu olla riittävä peruste kaupan purkuun, vähän epäilen sitä. 

Jossain vaiheessa mietimme myös sohvan viemistä ihan oikealle verhoilijalla, mutta siinä kuviossa on mukana taas tuo tuoksu ongelma (ja hintakin). Eipä siinä sitten auttanut muuta kuin ihan itse opetella. 

Syynä verhoiluhaasteeseen tarttumiseen oli siis yltiö optimistisuus työn helppoudesta, niukka verhoilubudjetti, tuoksupelko ja tietenkin kulahtanut sohvakangas. Ja ehkä työn aloittamiseen vaikutti myös muutamana päivänä kirkkaasti paistanut aurinko, jonka loisteessa tuntui kaikki mahdolliselta! Ei muuta kuin verhoilemaan!

Toisaalta tämä “käsityö optimistisuus” on aika tarpeellinen ominaisuus. Ilman sitä ei tulisi koskaan kokeiltua mitään uutta käsityötekniikkaa saatikka aloitettua mitään kaulaliinaa suurempaa työtä. Ja jos alkaa käsityö innostuksessaan pohtimaan tereen ompelun vaikeutta tai laskemaan edessä olevien työtuntien määrää, jää kyllä moni käsillä tehty työ aloittamatta. Ei muuta kuin rohkeasti selättämään kaikki maailman tere haasteet!!!

Jos ehdit, käy lukemassa Lauri Järvilehdon artikkeli “Optimisti onnistuu aina”, jossa optimismi on nasevasti kiteytetty. 

“Ei optimisti onnistu joka kerta siinä mielessä, että optimisti voittaisi joka pelin tai synnyttäisi joka yrittämällä mestariteoksen. Mutta optimisti onnistuu siinä, että hän kykenee antamaan jokaiselle tapahtumalle – myös epäonnistumisille – merkityksen, joka tukee hänelle itselleen tärkeitä päämääriä.

Optimismi on ennen kaikkea proaktiivista ajattelua – siis ajattelua, jossa omaksutaan rohkeasti rooli oman elämän aktiivisena ohjaajana. Optimisti pyrkii aina aktiivisesti kohti parasta mahdollista lopputulosta ja hyödyntää vastoinkäymiset oppimiskokemuksina, jotka edistävät matkaa kohti päämäärää. Siksi optimisti onnistuu lopulta aina” (Ajattelun ammattilainen, Optimisti onnistuu aina).

Niin että ei näitä omien kätösten tuotoksia kannata tarkastella kovin kriittisesti, vaan koittaa ennemminkin oppia virheistä ja muistaa ne seuraavassa projektissa. Ja jossain vaiheessa, kun tekee tarpeeksi “virheitä”, oppii todennäköisesti myös ennakoimaan niitä. Niin ja jos mietitte, että mikähän se tässä verhoiluprojektissa oli se  “päämäärä”, niin  joo, tietenkin sohvan verhoilun uusiminen, mutta myös valoisampi tila. Tarkoitus oli saada tilaan avaruutta vaalealla kankaalla, mikä toteutuikin lattian väritykseen sulautuvalla verhoilukankaalla.  Näin sohva ikään kuin häipyy lattiaan ja ei näytä niin kookkaalta. Viis vinoista langansuunnista, kangasrutuista ja mutkikkaista tereistä. Päätavoite on saavutettu!

Kangas:  Building 5602358, väri B101, Eurokangas, 53 % akryyliä, 47 % polyesteriä, menekki 10 metriä. 

Verhoilukankaan pinta on karkeahko ja väriltään kohtalaisen kirjava, joten oletan kankaan olevan käytännöllinen myös koiraperheessä. Kankaan rakenteessa ei myöskään ole pitkiä lankajuoksuja, jotka voisivat tarttua koiran kynsiin. Lisäksi irtotyynyjen eli istuinosien ja selkänojien kankaan voi pestä pesukoneessa. 

Sisko vähän varoitteli minua mahdollisesta voimakkaasta tuoksusta, joka uudessa kankaassa voisi olla. Varauduin siis pesemään kankaan ennen verhoilutyöhön ryhtymistä: Leikkaamaan kymmenen metriä kangasta pienempiin osiin (jotta se mahtuu pesukoneeseen), huolittelemaan reunat saumurilla ja sitten vielä kuivattelemaan ja tuulettamaan kangaspaloja pari päivää.

Tämmöisiä sitä joutuu tuoksuherkkä miettimään. Kaikenlainen ostaminen on pahimmillaan melkoinen haistele-pese-tuuleta-pese-haistele-tuuleta prosessi…. Jos näihin tuoksuaisoihin ei kiinnitä huomioita ja varaudu jo etukäteen mahdollisten hajujen neutraloimiseen kaikin keinoin, onkin seuraavaksi keskellä semmoista tuoksukoktailia, että huumori loppuu lyhyeen.

Tällä kertaa pääsin kuitenkin helpommalla ja kankaan pesua ei tarvittu. Tuulettelin 10 metrin kangasnippua terassilla muutaman päivän ennen leikkaamista ja jäljelle jäänyt kankaan tuoksu ei onneksi aiheuttanut oireita. 

Kun hajuhaaste oli selätetty, päästiin aloittamaan sohvan verhoilun purku. Mieskin innostui verhoiluprojektista ja lupautui purkamaan kalusteen osiin ja auttamaan niittien irrotuksessa. Käsinojat oli kiinnitetty runkoon muutamalla huonekalupultilla ja ne sai näppärästi irti. Sen jälkeen päästiin irrottamaan verhoilukangasta, joka oli kiinnitetty runkoon muutamalla sadalla niitillä…… Me irrotimme niitit miehen kanssa tiimityönä, jossa toinen nosti niittiä koholle naulanvetäjällä ja toinen nyppäsi sen pihdeillä irti. Näin työ eteni jokseenkin jouhevasti.

Uuden verhoilun leikkaamisessa käytin kaavoina vanhan verhoilun kankaita. Huomioin leikatessa langansuunnan ja leikkasin kappaleet kankaasta samansuuntaisesti. Merkkailin tärkeät ompelussa tarvittavat kangaspalojen kohdistuspisteet maalarinteipin ja tussin avulla. Lisäsin kangaskaavoihin (joissa oli jo 10 mm saumanvarat) vielä ylimääräiset 10 mm saumavarat, koska kangas oli erittäin purkautuvaa. On hyvä huomioida, että kangaspalasia siirrettäessä kangas purkautuu helposti jonkin verran ja saumurihuolittelussa kangas kapenee myös vähän. Ja tekovaraa on hyvä olla vähän joka tapauksessa, jos kaavoina käytetään venyneitä ja vähän vinksallaan olevia alkuperäisiä kankaita. 

Hyödynsimme uudessa verhoilussa myös alkuperäisen verhoilun selkänojassa olleet harmaat kuitukangaspalat sekä jousien päällä olevan joustavan istuinosan kankaan. Vanhat vetoketjut ja muoviset tereiden pyöreät sisusnauhat kierrätettiin myös uudessa sohvassa. Tereet olivat saaneet siipeensä käytössä ja ovat vähän mutkaisia, mutta todennäköisesti uudet tereet olisivat painuneet mutkalle joka tapauksessa käytössä. 

Tereiden ompelussa käytin vetoketjupaininjalkaa ja säädin neulan asennon mahdollisimman lähelle terettä (kiitos siskolle vinkistä!). Jäykkien tereiden ompelu oli tavallisella kotiompelukoneella melkoista vänkäämistä. Ommeltavia tere metrejä riitti ihan kyllästymiseen asti, joten viimeisenä ompelupäivänä laitoin soimaan kaikki omat suosikkilistani Spotifysta, jotta sain vietyä ompelutyön maaliin. Arrgghhh!!

Muutamia huomioitani prosessin aikana:

  • Ota kuvat sohvasta purkamisen aikana, jotta voit tarkistaa työjärjestystä ja yksityiskohtia sohvan ompelu- ja kokoamisvaiheessa.
  • Jos sohvassa on useampi samanlainen osa, jätä toinen purkamatta, jotta voit käyttää sitä mallina. Esim. tässä sohvassa toinen käsinojista ja sohvatyynyt purettiin vasta, kun uusi malli oli jo ommeltu ja valmis. 
  • Huomioi leikatessa erityisen tarkasti langan suunta ja kankaan kuvio.
  • Mieti verhoilua kiinnittäessäsi saumanvaran taittumissuuntaa. Se vaikuttaa varsinkin kaarevissa kohdissa kankaan asettumiseen kauniisti . 

Käyttökelpoisen sohvan uudelleen verhoilu tekee sohvan elinkaareen jopa kymmenen vuotta lisää, mikä on jo ihan merkittävä pieni suuri ekoteko. Taas on pelastettu monta jousta, vanerinpalaa ja vaahtomuovilevyä jätekasasta. 

Ja lopuksi sohvan verhoilu kiteytettynä (ja varmaan moni muukin käsityöprojekti) menee jokseenkin näin:

Innostu, suunnittele, ylitä pelko ja uskalla aloittaa.

Varaudu ongelmiin, etsi niihin ratkaisu ja selätä ne. Pyydä apua.

Turhaudu, kadu aloittamista. Sinnittele eteenpäin.

Oivalla ja tee asioita uudella tavalla.

Nauti materiaaleista ja väreistä.

Hyväksy lopputulos ja epätäydellisyys.

Kiitä itseäsi lopputuloksesta: Hyvin vedit – teit parhaasi sillä tiedolla ja taidolla, mitä sinulla oli sillä hetkellä! 

Seuraa Blogia

Facebook

Instagram

Blogit.fi

Bloglovin´

3 thoughts on “Olohuoneen sohvan verhoilu ja käsityöoptimismi

  1. Hei,

    Onnittelut hienosta projektista! Tosi hyvältä näyttää ja tosiaan mahtava ekoteko samalla. Ja hyvä että tuoksuasiakin on ilmeisesti ok.

    Sellaista vähän teknisempää kysyisin, että miten sinulla oli tuossa kankaan langansuunta? Olen siis itse harkinnut vanhan sängynpäädyn uudelleen verhoilua, mutta ihan noviisina on arveluttanut tuo langansuunta versus kankaan leveys. Kun siis lähtisin oletuksena ehkä siitä että langansuunta olisi tyypillistä vaateompelua vastaavasti pystysuorassa, mutta kun sängynpääty on 160 cm leveä ja kankaat ovat usein vain sen n. 140 cm tms. Enkä toisaalta haluaisin siihen näkyviin saumojakaan. Joten kun näin tämän sinun projektisi, tuli mieleen että miten teit tuolta osin? Tuo kangas taitaa olla myös tuon normaalin levyinen ja toisaalta sohvasi ainakin takaa varmaan leveämpi. Että voikohan tällaisissa verhoiluompeluissa ehkä toimiakin se että langansuunta onkin toisin.

    Kiitos jos jaksat vastata! 🙂

    1. Hei Laura,

      Minun kankaassani ei ollut selkeää kuviota, joka olisi määrittänyt leikkaamissuuntaa. Sohvan selkänojan kangaskappale oli yli kaksi metriä pitkä, joten leikkasin sen kankaan pituussuuntaan, jotta vältyin ylimääräisiltä saumoilta (Kangas oli 138 cm leveää). En kuitenkaan ollut varma siitä, että vaikuttaisiko langansuunnan vaihtuminen ulkonäköön, joten leikkasin kaikki kappaleet niin, että ne asettuvat sohvassa paikoilleen asetettuna samansuuntaisesti. (Eli leikatessa kankaan poikkisuuntaisesti.) Joskus suunnanvaihto voi vaikuttaa niin, että kangas näyttääkin vaaleammalta (tai ainakin erilaiselta) erisuuntaan leikatuissa kohdissa. Tärkeintä on mielestäni on juuri se, että päättää kumpaan suuntaan kappaleet leikkaa ja noudattaa sitä kaikissa kappaleissa.

      Voithan vaikka testailla miltä kangas näyttää, kun sitä tarkastelee kummastakin suunnasta, ennen kuin leikkaat sen. Jos et ole vielä hankkinut kangasta, niin kankaan ostovaiheessa kannattaa kysyä myyjältä, tarvitseeko leikkaussuunnasta huolehtia vai voiko leikata kappaleita molempiin suuntiin. Joissakin kankaissa voi olla myös merkintä siitä. Jos on kyse vain yhdestä kappaleesta sängynpäätyyn, niin silloin ei varmaan ole väliä kumminpäin leikkaa. Paitsi sametissa on väliä, kun siinä juurikin se nukan suunta vaikuttaa siihen näyttääkö kangas tummalta vai vaalealta…. Mutta siitä ei taida olla nyt kyse.

      Toivottavasti tästä oli apua, rohkeasti vaan kokeilemaan! Hyvä siitä tulee!!!

      Ja vähän pitää vielä hehkuttaa sohvakangastani 💛🤍💛. Se näyttää aurinkoisen päivinä raakasilkiltä ja illanhämärissä rohdinpellavalta. Ja olen ehtinyt jo vesipestäkin irtotyynyjen päälliset 30 asteessa. Ne kuivuivat nopeasti ja sain ne jo saman päivän aikana takaisin käyttöön. Ai että!!!!

      Kivoja projekteja sinulle kevääseen! ☺️

      1. Kiitos vastauksesta, ja kyllä siitä oli apua! Ehdin tässä välillä pohtia itsekin tuota vielä lisää ja saman suuntaisiin pohdintoihin päädyin kuin mitä kirjoitat. Ja myös se että ehkä parasta jututtaa kangaskaupan myyjää myös. 🙂

        Ja tuo käyttämäsi kangas näyttää kyllä todellakin aivan ihanalta! Se saattaa päätyä myös minun sängynpäätyyni.. (vähän eri sävyssä ehkä).

        Ihanaa, toivottavasti pian alkavaa kevättä! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.