Tuoksuille herkistyneen kodissa joudutaan miettimään kaikkia kodin hankintoja huolellisesti. Ostoksia rajaa uuden hankinnan mahdollinen tuoksu ja mitä oireita tai toimenpiteitä tuoksu voi aiheuttaa. Kun tuoksuttomuus on kodinhankintojen ykköskriteeri, tehtävä ei ole helppo  – voin kertoa.

Kaikki sisustusmateriaalit tuoksuvat jossain elinkaarensa vaiheessa. Useimmiten ja voimakkaimmin materiaalit tuoksuvat uutena valmistuksen jälkeen. Sisustuspintamateriaalit tuoksuvat. Kalusteet ja tekstiilit tuoksuvat. Pintakäsittelyaineet, kuten maalit, vahat ja lakat, saattavat tuoksua voimakkaasti.

Myös sisustustuotteiden pakkausmateriaalit, kuten pahvit, muovit ja pehmusteet, tuoksuvat ja niistä tuoksu voi myös tarttua varsinaisiin sisustustuotteisiin. Näihin kun vielä lisätään tuholaistorjunta- ja homesuoja aineiden sekä viimeistelyaineiden tuoksut, on tuloksena melkoinen tuoksucocktail. 

Tuoksuherkkä sietää yleensä tuoksuja pieninä annoksina, mutta jos tuoksukuormaa on paljon, elimistö uupuu. Jos tuoksuille altistuu useasta lähteestä lyhyen ajan sisällä, voi tuoksujen yhteisvaikutus olla liian kuormittava elimistölle ja elimistön “korjausmekanismit” eivät pystykään pitämään elimistöä tasapainossa. 

Myös vuodenajat vaikuttavat tuoksujen sietämiseen. Kesällä ja keväällä luonto tarjoilee kukkivien kasvien tuoksusinfonian, joka lisää entisestään tuoksuherkän tuoksukuormaa. Kesähelteillä voi sisätilojen lämpeneminen saada kodissa olevat sisustusmateriaalit ja kalusteet tuoksumaan voimakkaalta. Esimerkiksi muovit voivat lämmetessään tuoksua voimakkaalle.

Toisinaan uuden tavaran kotiin tuomisen jälkeen alkaa tuuletusrumba. Uusi hankinta voi tuoksua niin voimakkaasti, että sitä ei voi jättää sisälle, joten uusi tavara viedään ulos tuulettumaan. Muutaman päivän jälkeen kokeillaan, joko sen uuden ostoksen nyt voisi tuoda sisälle vai jatketaanko tuulettamista. Yleensä jatketaan tuulettamista.

Tuulettamisesta tässä ihan omakohtainen kokemus: Case “Hankitaan yöpöydät makuuhuoneeseen”.

No niin:

Mittailtiin sängyn molemmin puolin vapaana oleva tila ja etsittiin siihen sopivat yöpöydät netistä. Löytyi hyvät ja juuri oikean kokoiset. Lähdettiin reippaasti hakemaan ja tuotiin pahvilaatikkoihin pakatut yöpöydän osat kotiin.

Avattiin pahvilaatikot ja minä ajattelin, että onpas voimakas puun tuoksu.  Ilmeisesti mäntyosat eivät olleet kuivuneet tarpeeksi ja jotain puun uuteaineita oli imeytynyt pakkausmateriaaleihin. Pakkauspahvit ja kalustelevyjen välissä olevat suojapaperit olivat kosteahkot ja rasvaiset. Tämä on varmaankin ihan normaalia, koska tuotteessa ei ollut sinänsä mitään vikaa, paitsi tuoksu. Kävin nyt näin jälkikäteen tarkistamassa, mitä tuo pahviin tarttunut rasvaisuus on ja selvisi, että puussa olevia uuteaineita voi olla sydänpuussa jopa 20 % ja pintapuussa 1 %. Uuteaineita ovat mm. vaha, rasva, pihka ja tanniini (Suomen metsäyhdistyksen kirja: Puun monet mahdollisuudet s.12). Eipä ole ihme, että kalustelevyt tuoksuivat.

Kalusteita ei lähdetty palauttelemaan, koska matkaa oli huonekalu myymälään 150 km ja yöpöydät olivat tuoksua lukuun ottamatta juuri oikeat meille.

Seuraavaksi yöpöydät koottiin. Ennen kokoamista mielessä kävi ajatus, että pitäisikö nämä kalusteen sisäpuolella olevat käsittelemättömät pinnat käsitellä ennen kokoamista, jotta puun voimakas tuoksu saataisiin suljettua maalin alle. No ei käsitelty. Ajateltiin, että maalin haju vain pahentaa tilannetta ja ruuvailtiin yöpöydät kasaan. Kyllä se haju lähtee ajan kanssa.

Yöpöydät kannettiin paikoilleen ja ne olivat täydelliset. Paitsi että…keskellä yötä ne piti kantaa ulos terassille tuoksun takia. Seuraavat pari viikkoa kalusteita tuuleteltiin, ja välillä kokeiltiin nukkumista yöpöytien kanssa, mutta pihkan tuoksu ei haihtunut pois.

Kokeiltiin käsitellä kalusteen sisäpinnat kertaalleen kotoa löytyneellä Teknoksen Satu saunavahalla. Vaha on tarkoitettu paneeleille ja seinäpinnoille, mutta me käytetään sitä kalusteissakin, koska se kuivuu nopeasti ja ei aiheuta minulle oireita. Paneelivaha kuluu tietenkin pois helpommin kuin kalustevaha, mutta sitten vaan kalusteeseen uusi kerros päälle. Tässä yöpöydän sisäpuolten käsittelyssä kulumiskestävyydellä ei ole niinkään painoarvoa, vaan sillä että vaha sulkisi tuoksut sisäpuolelle.

Tehtiin toinen vahakäsittely ja loppujen lopuksi pinnat käsiteltiin saunavahalla kolmeen kertaan ja vielä tuuletettiin lisää muutama viikko, ennen kuin yöpöydät voitiin ottaa käyttöön. Prosessin läpikäyminen vei kaksi kuukautta. Ja sitä huolimatta yöpöytien laatikot pitää vielä huolellisesti sulkea aina avaamisen jälkeen. 

Näin helppoa on kalusteiden ostaminen tuoksuherkässä perheessä!

Jos jotain hyvää tuoksuherkkyydestä tässä asiayhteydessä haluaa löytää, niin ainakin kaikenlainen materialismi vähenee rajusti tuoksuille herkistymisen myötä. Kaikkia hankintoja pohditaan huolellisesti ja mietitään tarvitsenko oikeasti jotain uutta. Olenko valmis useiden päivien tai viikkojen oireiluun tuotteessa olevan tuoksun takia. 

But life goes on! Yöpöytä episodin jälkeen metallirunkoiset kalusteet ovat alkaneet kiinnostaa entistä enemmän. Vaihtoehtoja on aina, ne pitää vain löytää. Ja kaikilla meillä on omat Akilleen kantapäämme. 

P.S Yöpöydät ovat edelleen täydelliset ja kuka niitä laatikoitakaan aukoo joka päivä. Ja jos aukoo, niin voi vaikka olla hengittämättä sen aikaa.

 

Seuraa Blogia

Facebook

Instagram

Blogit.fi

Bloglovin´

2 thoughts on “Kun tuoksuherkkä osti yöpöydät – ja mitä sitten tapahtui

  1. No huh, aikamoista! Ostettiin meille samat yöpöydät, mutta vastaavaa ongelmaa ei ollut. Itselläni on astma ja tuoksuyliherkkyys aika voimakkaana, eli tuoksuvia tuotteita en olisi voinut sängyn vieressä pitää. Mies kokosi pöydät parin viikon reissuni aikana, joten tuoreeltaan en päässyt/joutunut haistelemaan, mutta siinä ajassa mahdolliset tuoksut olivat kyllä yllättävän hyvin kaikonneet. Laatikoita avatessa pieni häivähdys vielä leijailee nenään, mutta ei tarvitse inhalaattoria sentäs kaivaa esiin:) Tosi harmi, että teille osui tuollainen hajukappale!

    1. Kiitos Marian :). Tosiaan oli aikamoinen taistelu, että saatiin pöydät käyttöön. Olisi varmaan luovutettu aikaisemmin, jos pöydät eivät olisi olleet juuri oikean kokoiset. Noita korkeampia ja kohtuuhintaisia yöpöytiä kun ei ole kovin helppo löytää. Havupuut ovat kyllä kaikessa muodossa, elävänä puuna tai työstettynä lautana, aika allergisoivia. Havuista tai oikeasta joulukuusesta sisällä ei kannata edes haaveilla. Mutta näillä mennään, tsemppiä tuoksujen kanssa tasapainoiluun!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.