Normaalisti tässä meidän 75 m2 talossa asustelee kaksi ihmistä ja yksi koira, mutta jouluaatto iltana meille tuli porukkaa kuusinkertainen määrä. Miten pieneen asuntoon tehdään toimiva juhlakattaus niin, että joulurauha säilyy. Miten olohuoneeseen saa katettua ison ruokapöydän, johon mahtuvat kaikki aikuiset kerralla syömään. Ja miten kustannukset pysyvät kurissa ja vältytään hankinnoilta. Siinäpä oli muutama joulupähkinä purtavaksi. 

Isoin ongelma oli riittävän ison ruokapöydän kokoaminen ja sijoittaminen siten, että tilassa pystyi liikkumaan turvallisesti. Eipä se auttanut muuta kuin alkaa kierrättämään kalusteita. Neljän hengen ruokapöydän jatkoksi napattiin työnurkkauksesta taso ja siihen ruuvattiin kiinni metalliset Ikean pöydänjalat. Näin saatiin pöydät suurin piirtein samaan tasoon. Ruokapöydän tuoleja oli vain neljä kappaletta, joten tuoleja lainattiin lisää miehen työpaikalta ….kerrankin meillä tanskalaista designia… :).

Joulukattaus kierrätys tavaroilla

Kattauksessa on paljon kierrätettyjä tavaroita. Kirkkaat pikarit ja vaaleat lasinalustat on hankittu syksyn aikana kirpputoreilta. Ja vaikka meillä molemmilla onkin kynttilänjalkojen ostokielto (kirppareilla niitä on valtavasti tarjolla), sorruimme ostamaan kirpparilta yhdet teräksestä valmistetut kynttilänjalat. Linjakkaan muotoilun lisäksi niissä oli leveämpi alusta isommalle kynttilälle, ja kynttilän pystyi kiinnittämään tukevasti piikkiin. Tämä oli painava perustelu hankinnalle – olihan meille tulossa myös lapsivieraita jouluna :DD. 

Lautasliinat on itse ommeltu ihanan pehmeästä kivipestystä pellavasta. Kahdentoista lautasliinan ompelu jouluvalmistelujen lomassa olikin yllättävän rentoa puuhaa. Pellavantuntu on miellyttävä hyppysissä ja kun valitsee riittävän ohuen kankaan tulee saumoistakin siistit. Ja voi kuinka kauniisti pellava asettuukaan lautaselle. 

Kirppareilta ei löytynyt sopivia lautasliinarenkaita, vaikka niitä sieltä metsästin useamman kuukauden. Niinpä lautasliinarenkaat on valmistettu kotoa löytyneistä tarvikkeista: verhorenkaista, kävyistä, kanelitangoista ja metallipalloista. Koristeet on kiinnitetty renkaaseen kirpparilta löytyneellä paperinarulla.

Pöydän kattauksessa on koristeina on pähkinöitä ja tähtianiksia. Molemmat on moneen kertaan erilaisissa kransseissa kierrätettyjä. Männynoksat ovat muovisia, mutta niissä on aidot kävyt.

Laitoin lapsille oman ruokailupaikan sohvapöydälle aikuisten pöydän viereen. Sen ääressä viihtyi lähinnä kaksivuotias Elian, joka syötti omalta lautaseltaan herneitä ja kinkun paloja Luna-koiralle. He olivatkin sitten tosi hyvät kaverit loppu illan, juoksivat ees-taas peräkkäin ja Elian huuteli koija-koijaaa….

Muut lapset viihtyivät kutistemuovi askartelu- ja värityspuuhissa, jotka sisko oli oivaltavasti hankkinut lapsille joululahjaksi. Väritetyt avaimenperät paistetiin uunissa jouluruokien välissä. Kun kaikilla oli mukavaa tekemistä, oltiin kaikki mukavasti harmoniassa. 

Kun asunnossa on vähän neliöitä, lattiatilaa ei välttämättä löydy isolle joulukuuselle. Sen sijaan pienen joulukuusen voi nostaa vähän korkeammalle, vaikka eteisen lipaston päälle. Hankin huonekuusen siskon suosituksesta. Hän kertoi sen tuoksuvan ainoastaan silloin kun kuuseen koskee eli käytännössä se ei tuoksu ollenkaan.

Kuuseen kieputeltu valosarja tekee mukavasti juhlan tuntua ja valaisee samalla koko eteisen. Ei tarvitse muita valoja sytytellä. Valosarja ottaa virran USB pistokkeella vara-akusta, joka on piilotettu tuohirasiaan. Rasian on tehnyt miehen Toivo setä omin käsin sota aikana.

Eteiseen on ripustettu vuosien aikana tuttavilta ja ystäviltä saatuja joulukortteja. Olen säästänyt näitä kavereiden itsetekemiä kortteja yli kymmenen vuoden ajan. Ne on näppärä kiinnittää seinään paperinarulla ja muutamalla naulalla. Vieraat hämmästelevätkin usein, miten olen saanut tänäkin vuonna noin paljon kauniita joulukortteja :D.

Eteisen aurinkopeili on löytynyt kirpparilta, samoin roosahtava kuusen ruukku. Etsin pajusta punottua kuusen suojaruukkua, mutta ainoastaan tämä kaunokainen tuli vastaan :).

Viherpeukalolla on vihreää jouluna ilman kuustakin. Ja siitä syystä se kuusikaan ei meinaa mahtua sisälle…mutta no problem, valosarjan voi kiepauttaa myös viherkasvien lehtien lomaan. Silloin ei tarvitse hankkia edes sitä pientä huonekuusta. Ja tämä sommitelmahan saa olla paikoillaan pitkälle kevääseen. Mitä nyt pattereita muistaa välillä latailla. 

Aattona 87- vuotias äitini toi tuliaisiksi itse liekoista ja kävyistä valmistamansa kranssin. Siinä on mielestäni tosi kauniisti sidottu ja sommiteltu koristeet paikoilleen. Lieko säilyy sisätiloissa hyvin, joten kranssi on ympärivuotinen koriste. 

Oikein mukavaa uuden vuoden alkua !

Nyt voi jo huokaista, kesää kohti taas mennään, jippii !!!!!

Sharing is caring! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *